Luontokokemukset teemana ikäihmisten etäkuntoutusryhmässä

Helsingin seniorikeskuksen toimintaterapeuttina työskentelevä Sirpa Puusti ohjasi alkukesästä jo neljättä luontoteemaista ryhmää kotihoidon asiakkaina oleville ikäihmisille etälaitteen välityksellä. Korona-aikana noin 70 prosenttia hänen työstään oli etäkuntoutusta.

Etätoimintaterapian yksi selkeä etu vanhusten kanssa on hänen mukaansa se, että se lievittää monille niin tuttua yksinäisyyttä.

– Korona-aika on sulkenut monet kotona asuvat ikäihmiset neljän seinän sisälle. He eivät ole päässeet edes luontoon, vaikka heillä kaikilla on jonkinlainen luontoyhteys. Siksi luontoteemainen etäryhmätoiminta on ollut heille erityisen merkityksellistä ja eheyttävää, Sirpa Puusti kertoo. Hänen ryhmiinsä osallistujien keski-ikä on noin 78 vuotta.

Olennaista luontoryhmissä on keskustelu ja muistojen jakaminen. Moni muistelee lapsuuden marjareissuja tai mummolakokemuksia maatilalta. Ryhmätoiminta on Puustin mukaan etäyhteydellä intensiivisempää kuin kasvotusten.

– Etäyhteyden intensiivisyys syntyy osittain siitä, että siinä ryhmän toiminta on suunniteltava yksityiskohtaisesti ja puheenvuorot jaettava tarkasti, jotta vältymme päällekkäin puhumiselta. Tapaaminen etenee siis tehokkaasti. Usein olen pitänyt alustuksen, jolla herätän mielenkiinnon ja aktivoin keskustelua. Yhteisenä tavoitteena on toimijuuden ja osallisuuden vahvistaminen. Suunnittelen luontoryhmään sellaisia teemoja, jotka ovat kulttuurisesti yhteisiä.

Luontomuistelu kuntouttaa ja osallistaa

Ikäihmisten etäryhmän ohjaamisessa Sirpa Puusti pitää olennaisena sitä, että toimintaterapeutti tarttuu hetkeen, huomioi kaikki ryhmän jäseniltä nousevat ajatukset ja hyödyntää niitä työskentelyssä. Asiakaslähtöisyys ja vuorovaikutus nousevat siis keskiöön.

Puusti soveltaa luontoteemaisissa ryhmäkeskusteluissa hyvinvointia ja elämänlaatua edistävää Green Care -mallia. Siinä toimintaa ohjaa luontovuosikello, ja sitä teemoitellaan neljän vuodenajan mukaan.

– Kun luontoon liittyvien muistojen käyminen läpi yhdessä on tavoitteellista ja osallistavaa, se kuntouttaa ja parantaa. Samalla sosiaalinen osallisuus lisääntyy ryhmässä. On todella palkitsevaa nähdä, kun ahdistunut ja yksinäinen vanhus vapautuu.

Havainnointitaidot ratkaisevan tärkeitä

Puusti teki vanhustyön ylemmän ammattikorkeakoulututkintonsa tutkimuksellisen kehittämistyön osallisuutta vahvistavasta etätoimintapalvelusta kotihoidon ikääntyneille asiakkaille vuonna 2018.

– Toiminnassa oli monialainen kuntoutusnäkökulma, ja kokeilin jo silloin Green Care -etätoimintaterapiaa. Totesin kehittämistyössäni, että luontoaiheet lisäävät ikääntyneiden toimijuutta.

Green Care -ajatuksen soveltaminen etälaitteilla on Suomessa vielä uutta, ja Puusti on ollut siinä yksi edelläkävijä. Asiakkaan toimintakyvyn arvioinnissa hän käyttää kahta strukturoitua toimintaterapian arviointimenetelmää: toimintaan motivoitumisen arviointimenetelmää VQ:ta sekä ACIS-nimistä viestintä- ja vuorovaikutustaitojen arviointimenetelmää.

– Olen käyttänyt näitä menetelmiä sekä yksilö- että ryhmäterapiassa. Niiden avulla saa hyvän kuvan asiakkaan toimintaan osallistumisesta, taidoista ja toimintaympäristöstä. Etätoimintaterapiassa nousevat keskeisisiksi toimintaterapeutin taidot havainnoida asiakasta, onhan toiminnan havainnointi toimintaterapeutin tärkein työkalu. Eikä tämä taito kehity kuin havainnoimalla asiakasta tämän omassa ympäristössä toiminnan äärellä.

Strukturoidut arviointimenetelmät myös antavat Puustin mukaan toimintaterapeutille hyvän kehyksen, joiden kautta pystyy perustelemaan asiakkaan toimintakykyä, kuntoutusta ja palvelujen tarvetta.

Koronakevät lisäsi etäkuntoutusryhmiä

Korona-aikana Helsingin seniorikeskuksessa luotiin useita uusia etäkuntoutuksen ryhmiä. Kaksi sosiaaliohjaajaa on kokeillut Puustin kanssa sosiaalisen kuntoutuksen etätoimintaryhmiä eli esimerkiksi sosiaalista peliklubia, runoryhmää, etätansseja ja musakammaria. Palvelukeskuksen kaksi fysioterapeuttia perustivat liikunnallisia etäkuntoutuksen ryhmiä.

Esimerkiksi Mielen hyvinvoinnin sytykkeet -ryhmässä etsittiin keinoja ikäihmisten mielen hyvinvoinnin vahvistamiseksi.

– Kun vanhukset ovat olleet pitkään kotona, monenlaiset pelot ja ahdistus nousevat pintaan. Haimme tutkittua tietoa mielen hyvinvoinnista ja käytimme myös mindfulness-osaamistamme sekä sovelsimme Ikäinstituutin Mielen hyvinvoinnin taidot -käsikirjasta erilaisia läsnäoloharjoituksia, Puusti kertoo.

Hän korostaa, että toimintaterapeutin osaamiselle olisi enemmänkin käyttöä ikääntyneiden mielen hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä ja palveluissa.

– Toimintaterapeutti pystyy kohtaamaan jokaisen ikääntyneen henkilön yksilönä ja tukemaan häntä vuorovaikutuksessa juuri hänen voimavarojensa ja tarpeidensa mukaan.

Toimintakyvyn tarkka havainnointi tärkeää

Työntekijöiden käytössä ovat olleet Helsingin kaupungin etälaitteet, joissa on suojatut yhteydet. Kotihoidon asiakkailla on kaupungin antama tabletti, jota käytetään myös etäterveydenhuollon tukena. Sirpa Puusti on huomannut, että ikäihmisillä ei ole kynnystä etäyhteyksien käyttöön. Hän kertoo erään 98-vuotiaan olleen ryhmän innokkain laitteen käyttäjä.

– Otan ryhmäläiset mukaan tapaamiseen niin sanotulla pakotetulla soitolla eli minulla on lupa avata heidän laitteensa. Kun istuntomme alkaa, moni jo istuu odottamassa laitteensa äärellä.

Heikentyneet aistit vaativat rauhallista keskustelua, ja luottamuksen rakentamiseen menee Puustin mukaan ikäihmisillä etäryhmissä keskimäärin hieman pidempi aika kuin nuoremmilla. Yksi tapaaminen kestää 45 minuuttia.

– Koronakevään kokemukset vahvistivat sitä, että etäkuntoutus sopii myös juuri muistidiagnoosin saaneille. Siihen tulee tärkeä vertaistukiulottuvuus, kun muistiongelmainen ei pääse liikkumaan kodin ulkopuolelle.

Kun toimintaterapeutti havainnoi etäkuntoutettavien toimintakykyä tarkasti, hän pystyy tarvittaessa ohjaamaan heitä fyysiseen palvelukeskukseen muihin palveluihin, esimerkiksi lähikuntoutuksena toteutettavaan tuettuun ryhmään.

Tulevaisuudessa Puusti toivoisi ikäihmisille laitteita, joilla he saavat yhteyden suoraan muihin ryhmän jäseniin tai omaan verkostoonsa. Näin he pystyisivät pitämään keskenään vertaistukiryhmiä eivätkä olisi vain viranomaisten ja ammattilaisten varassa.

Kuva: Mira Piispanen