Toimintaterapian koulutus kehittyy osana kuntoutuksen kokonaisuutta

Alkusyksystä ilmestynyt Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus -julkaisu haastaa osaltaan niin kuntoutuksen monialaisen kentän kuin eri ammattiryhmät. Julkaisu on luonteeltaan moniääninen asiantuntijaraportti, joka sisältää useita ehdotuksia kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi.

Nostamme tässä tekstissä esille raportin keskeisimpiä näkökulmia, jotka kytkeytyvät erityisesti toimintaterapian koulutukseen ja tutkimukseen. On tärkeää, että toimintaterapeutit rakentavat osaamistaan ja urapolkujaan oman mielenkiintonsa pohjalta huomioiden työelämän ja koulutuskentän muutokset.

Tulevaisuuden koulutus rakentuu joustavista opintopoluista

Raportin kuntoutuksen koulutusta koskevissa ehdotuksissa korostuu eri koulutusorganisaatioiden välisen yhteistyön tiivistäminen niin, että tarjolla olisi joustavia opintopolkuja. Tämä on toimintaterapian näkökulmasta todennäköisesti kannatettava ehdotus, sillä joustavat opintopolut tarjoavat vaihtoehtoja niin oman ammatillisen osaamisen syventämiseen kuin laajentamiseen. Tiiviin vuorovaikutuksen rakentaminen työelämän ja koulutuksen välillä on jatkuvasti ajankohtaista ja tärkeää. Asiantuntijoiden ehdotusten perusteella opintojen on tarkoituksenmukaista rakentua sellaisista osakokonaisuuksista, joiden suorittaminen on mahdollista myös avoimena koulutustarjontana. Samanaikaisesti monimuotoisia väyliä koulutukseen pääsemisessä tulee vahvistaa.

Toimintaterapeuttien ammatillisen osaamisen näkökulmasta yksi keskeinen kysymys on, kuinka nykyinen koulutusrakenne edistää toimintaterapian osaamisen kehittymistä. Tämä koskee niin alan sisäisen kuin toisaalta monialaisen osaamisen edistämistä. Elinikäisen oppimisen näkökulmasta osaaminen syntyy perustutkinnolla ja sitä tukevilla jatkuvan oppimisen eri muodoilla, esimerkiksi täydennys- ja erikoistumiskoulutuksella. Toisaalta osaaminen karttuu niin työelämässä kuin vapaa-ajalla esimerkiksi luottamustehtävissä tai harrastustoiminnassa hankitulla osaamisella.

Monitieteisessä jatkokoulutuksessa huomioitava oman alan syventävä ohjaus

Raportissa ehdotetaan ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen nykyistä tiiviimpää yhteistyötä. Tämä voisi mahdollistaa aiempaa joustavamman siirtymisen tohtoriopintoihin. Toisaalta tutkintojen sisällöstä ei tehdä ehdotusta. Raportissa kuitenkin tunnistetaan, että toimintaterapeuteille ei ole tällä hetkellä tarjolla oman alan syventävää opetusta yliopistossa opinnoissa, jotka johtavat ylempään korkeakoulututkintoon.

Samalla todetaan, että myös tällaisissa tilanteissa tulisi luoda sujuva väylä oman alan tutkimuksen edistämiseen. Tämä on toimintaterapia-alan kehittymisen kannalta tärkeää.

Ehdotus korkeakoulujen verkostoitumisesta kuntoutuksen tohtorikoulutuksen tuottamisessa on toimintaterapia-alan näkökulmasta kannatettava. Se tarjoaisi väylän tohtorikoulutukseen sekä mahdollisuuden edistää oman alan tutkimusta myös niille kuntoutuksen aloille, joilla ei ole omaa tieteellistä jatkokoulutusta, tieteenalaa tai oppiainetta yliopistoissa.

Ehdotus myös korostaa tarvetta saada oman alan syventävää ohjausta, kun opinnot toteutuvat monitieteisessä koulutuksessa.

Toimintaterapeutin osaamiselle tilausta TKI-strategiassa

Koulutukseen liittyvien kehitysehdotuksien lisäksi raportissa esitellään kuntoutuksen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -strategia. Sen tavoite on varmistaa, että kuntoutus on näyttöön perustuvaa, vaikuttavaa, kustannustehokasta ja merkityksellistä sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Se korostaa tutkimuksen sekä kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vuorovaikutteisuutta. Esimerkiksi toimintaterapian käytännön työssä innovoitua toimintamallia voidaan kehittää ja pilotoida systemaattisesti, minkä jälkeen sitä on mahdollista tutkia ja tuottaa sen pohjalta tieteellistä näyttöä. Samoin tutkimustoiminnan tuottama tieto vauhdittaa kehittämistä ja innovointia.

Monialaisuus ja monitieteisyys nähdään raportissa kauttaaltaan tärkeänä.

TKI-strategia korostaa myös kuntoutuksen asiakkaiden osallisuutta TKI-toiminnassa. Asiakkaan toivotaan olevan kumppani TKI-prosesseissa samaan tapaan, kuin hänen tulee olla aidosti osallisena omassa kuntoutumisprosessissaan. Tämä lähtökohta sopii hyvin toimintaterapian asiakaslähtöiseen työotteeseen. Toimintaterapeuteilla olisikin annettavaa monialaiseen ja moniammatilliseen TKI-toimintaan sekä asiakasta osallistavien TKI-menetelmien kehittämiseen. Toimintaterapeuttien kannattaakin tuoda esiin asiantuntemustaan ja pyrkiä esimerkiksi osallistumaan omaan työhön liittyviin TKI-toimintoihin.

Lopuksi

Raportti esittää monia kehitysehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi sekä joustavoittamiseksi, mutta tulevaisuus näyttää sen, mitkä ehdotuksista siirtyvät käytäntöön.

Esimerkiksi TKI-toimintaan esitetään useita kehittämisehdotuksia, joiden toteutuminen vaatii sekä eri tahojen yhteisvastuuta ja aktiivisuutta että poliittisia päätöksiä.

Kirjoittajat ovat osallistuneet Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumin KunFon työskentelyyn 2022–2023.

Lähteet: Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus: Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi