Toimintaterapeuttien digirohkeutta on vaalia omannäköistä digitaalista arkea

Digirohkeutta on tarttua muuttuneeseen palveluun siitä huolimatta, että vähän hirvittää. Digirohkeutta on myös pamauttaa palautetta menemään ja pyrkiä kohti parempia palveluita. Siihen tarvitaan rohkeutta myös meiltä toimintaterapeuteilta, kirjoittaa Piia Niilola.

Digiaika on siitä vänkää, että se minkä opit eilen, voi olla huomenna toisin. Digiosaamisen eroja ei enää tulevaisuudessa selitäkään se, mitä osaamme, vaan valmiutemme oppia uusia digitaitoja. Digirohkeutta on tarttua muuttuneeseen palveluun siitä huolimatta, että vähän hirvittää. Digirohkeutta on myös pamauttaa palautetta menemään ja pyrkiä kohti parempia palveluita. Siihen tarvitaan rohkeutta myös meiltä toimintaterapeuteilta, jotka tunnemme toimivan arjen merkityksen.

Toistaiseksi on yhä olemassa tilanteita, joissa ihmiset joutuvat pyörittämään planketteja virastosta toiseen ja täyttämään papereita – yksilön omasta tahdosta riippumatta. Näin digitaalisen arjen asiantuntijana sekä oman lapseni omaishoitajana tämä toisinaan sekä huvittaa että turhauttaa. Etanaposti kantaa luukulta toiselle lapseni Spiderman-lehden lisäksi enää hänen viranomaispapereitaan. Posti-Kustin polkaisua odotellessani hoidan kaikki muut asiat aurinkomatkoista öljyvärikursseihin sähköisten asiointikanavien kautta.

Tähän on saatava muutos: henkilön itsensä, edunvalvojan tai puolesta asioivan on halutessaan ja pystyessään kyettävä hoitamaan asiointinsa digitaalisia väyliä pitkin.

Muutoksen huutava tarve näkyy erityisesti niiden ihmisten kautta, jotka asioivat läheistensä puolesta: Väestön ikääntyessä yhä useampi työssäkäyvä hoitaa lastensa lisäksi ikääntyvien vanhempiensa asioita. Jos asioita ei voikaan hoitaa näppärästi etänä, kun työltään ja perheeltään ehtii, murentuu monen hyvä arki sulaan mahdottomuuteensa. On todennäköisempää, että saamme lähivuosina aidosti toimivat sähköiset palvelut kuin aikakoneet ja silmänräpäyksessä tehdyt siirtymät toiselle puolelle maata; sille ainoalle asiointiluukulle, joka on auki vain joka toinen torstai kymmenestä kahteentoista.

Vain ihmislähtöinen digipalvelu on toimiva digipalvelu

Digin ensisijaisuudesta pitää puhua ja syystäkin! Digin ensisijaisuus tarkoittaa, että he, jotka kykenevät, voisivat hoitaa viranomaisasiointinsa sähköisesti. Digin ensisijaisuuteen ei kuitenkaan voida pyrkiä, ellei palveluiden laatua selkeästi paranneta. Palveluiden on oltava riittävän selkeitä, järkeenkäypiä ja ennen kaikkea helppokäyttöisiä. Tukea sähköisen asioinnin äärellä tulee saada jatkossakin, ja ehkäpä jopa enemmän kuin nyt! Jotta digin esisijaisuutta voidaan edistää, tulee sen tapahtua lainsäädäntötyön kautta.

Vaikka digiasiointi saattaa olla tulevaisuudessa ensisijaista suhteessa kasvokkaiseen kohtaamiseen, tämä ei tarkoita eikä saa tarkoittaa, että kaiken tulisi olla vain digiä.

Digin ensisijaisuuteen liittyvät vahvasti ihmiskeskeiset palvelut ja sen myöntäminen, ettei kaikki toimi digisti. Yhteiskunnassamme tarvitaan yhä kasvokkaisia kohtaamisia ja asiointeja, tukea ja apua, lempeää halausta ja pehmeää olkapäätä. Kuten aina, asioilla on aikansa ja paikkansa. Meidän toimintaterapeuttien tehtävänä on osana asiakkaan hyvän arjen tukemista löytää juuri hänelle parhaat väylät ja tavat toimia.

Digirohkeus palkitsee jokaisen

Vapaa-aikamme, asiointimme ja viihteemme ovat digitaalisten yhteyksien päässä. Sama koskee myös toimintaterapeutin asiakkaiden arkea. Digin myötä monet arjen asiat voi tehdä entistä vaivattomammin. Digitalisaation myötä myös toimintaterapeutit ovat joutuneet uudestaan miettimään, mikä kenellekin on mahdollista sekä mahdollistamaan sellaista, joka aiemmin olisi voinut tuntua mahdottomalta. Esimerkiksi äänikirjat ovat tuoneet iloa lukemattoman monille tarinoiden rakastajille, ja valokuvilla voimme auttaa muistamaan ja muistuttaa. Kehitysvammaisen nuoren arkea voivat rytmittää puhelimen muistutukset, jotta tulee pestyä hampaat ja lähdettyä ajoissa kouluun. Virtuaaliset ympäristöt tuovat maisemamatkat Mount Everestin huipulle myös hänelle, joka ei hengityskoneensa vuoksi pääse muutamaa kilometriä pidemmälle kotioveltaan. Hieman liikaa stressiin virittynyt asiantuntijatehtävissä työskentelevä perheenäiti voi kuunnella podcastia laiskasta vanhemmuudesta ja saada siitä jaksamista, samalla kun viikkaa pyykkejä. Digillä on annettavaa meistä jokaiselle.

Joten, sinä rohkea toimintaterapeutti – pidä huolta, että digirohkeus kasvaa myös sinun työsi tuloksena!