Myös ikääntyneet ihmiset on nähtävä yksilöinä

Suomalaisille ikääntyneille on erityisen tärkeää, että he pystyvät toimimaan ja tekemään asioita mahdollisimman itsenäisesti. Näin toteaa Annikki Arola, joka tutki Ruotsissa asuvien suomalaisten ikääntyneiden kokemuksia omasta terveydestään.

Arola korostaa toimintaterapia-alan väitöskirjassaan, että kulttuuri vaikuttaa ihmisen toimintaan. Meillä on sukupolvelta toiselle periytynyt hiljaista tietoa siitä, miksi asiat tehdään niin kuin tehdään. Jokainen meistä toivoo kuitenkin tulevansa nähdyksi omana itsenään, ei ainoastaan kulttuurinsa edustajana.

Erilaiset toimintatavat on helppo tunnistaa esimerkiksi matkustaessa: suomalaisesta näkökulmasta katsottuna moni eurooppalainenkin tapa voi tuntua erikoiselta. Samasta syystä siirtolaisuus vaikuttaa omasta tutusta toimintaympäristöstään irtautuneen ihmisen elämään monella tapaa.

Kun fyysinen ja sosiaalinen ympäristö muuttuvat, joutuu ihminen muuttamaan myös arkisia toimintatapojaan. Kieli, puhetapa ja sosiaaliset normit voivat olla erilaisia. Uudesta ympäristöstä ei välttämättä löydy niitä asioita tai esineitä, joihin on tottunut.

Myös ihmisen elämäntarinalla on vahva vaikutus siihen, miten hän sopeutuu uuteen ympäristöön, lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa tai jopa pysyvästi. Mitä olen elämässäni tehnyt ja pystynkö toimimaan niin tässä uudessa maassa?

Suomalaiset ikääntyneet erottuivat Ruotsissa jääräpäisyydellään

Arola tutki Ruotsissa asuvien suomalaisten ikääntyneiden kokemuksia omasta terveydestään toimintaterapiassa käytettävän toiminnantieteen (occupational science) viitekehyksestä, jossa toimintaa tarkastellaan neljän osa-alueen kautta: tekeminen (doing), oleminen (being), joksikin tuleminen (becoming) ja johonkin kuuluminen (belonging).

Tutkimuksen tulosten mukaan ikääntyneille on tärkeää, että heillä on mielekästä tekemistä sekä kokemus siitä, että “minä pystyn tähän”. Suomalaisille ikääntyneille oli tutkimuksen mukaan erityisen tärkeää se, että he pystyvät toimimaan ja tekemään asioita mahdollisimman itsenäisesti. Suomalaiset ikääntyneet erottuivat Ruotsissa jääräpäisyydellään.

Terveyden kokemus merkitsi ikääntyneille rauhoittumista, mutta myös sitä, että pystyi käsittelemään ikääntymisen tuomat fyysiset vaivat ja muutokset omassa kehossa sekä olemaan sinut niiden kanssa. Kun muutokset on hyväksynyt, voi olla jopa terve olo, vaikka ei enää pystykään tekemään asioita samalla tavalla kuin ennen.

Kaikilla meillä on tarve kuulua johonkin. Se antaa merkityksen ja kontekstin sille keitä me olemme. Ikääntyneelle maahanmuuttajalle ryhmään kuulumisessa korostuu oman äidinkielen sekä juurien merkitys. Mahdollisuudet pitää yhteyttä tai käydä omassa kotimaassaan olivat merkittäviä terveyden kokemista vahvistavia asioita.

Merkityksellinen arki auttaa selviytymään haasteista

Arolan tutkimus osoitti, että kun tekeminen, oleminen, joksikin tuleminen ja johonkin kuuluminen, ovat tasapainossa ikääntyneen arjessa, hän yleensä kokee voivansa hyvin. Näitä osa-alueita voidaan myös tukea esimerkiksi ryhmämuotoisella toimintaterapiainterventiolla, jossa ikääntyneet voivat jakaa kokemuksiaan ja saada rohkaisua itselleen merkityksellisiin asioihin sekä kokea yhteenkuuluvuutta.

Tulokset osoittivat myös sen, että mikäli maahanmuuttajat ovat löytäneet itselleen oman tukiverkoston ja pystyneet rakentamaan itselleen merkityksellisen arjen, ikääntymisen heille tuomat haasteet eivät juurikaan poikkea kantaväestön ikääntyneiden haasteista.

Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi yksilönä

Olennaista ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluissa on huomioida ihminen yksilönä - oli sitten kyseessä maahanmuuttajataustainen tai maassa syntynyt ikääntynyt. Mitä hän haluaa, mistä hän on kiinnostunut, mikä on hänelle merkityksellistä toimintaa, mitkä ovat hänen vahvuutensa? Missä asioissa hänelle riittää vain pärjääminen ja missä toiminnoissa on tärkeää, että elämä on enemmän kuin pelkkää pärjäämistä? Näin nostetaan esiin ne asiat, jotka tukevat ihmisen terveyttä ja toimintakykyä hänen ikääntyessään.

Ikääntyneet tarvitsevat hoivaa ja arjessa auttavia käsiä. Niiden lisäksi ikääntyneillä on oikeus tulla nähdyksi ainutlaatuisina yksilöinä, myös siinä vaiheessa, kun he eivät enää itse saa ääntään kuuluville.