Masentuneen toiminta- ja työkyky eivät palaudu levolla kuten virukseen sairastuneen. Pitkittynyt lepo suorastaan hankaloittaa työkyvyn palautumista mutta turvalliseksi räätälöity työ on terapiaa. Tähän tilanteeseen pääsemiseksi tarvitaan uudenlaisia työkaluja, joita toimintaterapeuteilla jo on. Olisivatko toimintaterapeutit seuraava työterveyshuollon asiantuntijaryhmä?
Tulipalon lailla etenevä korona kaataa sairastuneita sänkyyn. Äkillisen virusinfektion ja työkyvyttömyyden suhde on yksinkertainen. Virus aiheuttaa tulehdusreaktion elimistössä, minkä seurauksena toimintakyky ja sen myötä myös työkyky heikkenevät. Pikkuhiljaa levolla elimistö selviytyy viruksesta, oireet lievittyvät ja toimintakyky palautuu. Kuitenkaan aina työkyvyttömyyden ja sairauden suhde ei ole näin yksinkertainen.
Mielenterveyden häiriöihin liittyvän työkyvyttömyyden lisääntyminen nimenomaan nuorilla on puhututtanut viime aikoina. Suurin osa mielenterveysperusteisesta työkyvyttömyydestä liittyy masennukseen. Kuitenkaan ei ole näyttöä siitä, että mielenterveyden häiriöt sinänsä olisivat lisääntyneet, joten sillä ei voida selittää niihin liittyvän työkyvyttömyyden lisääntymistä. Lääketieteellisen selityksen sijaan ilmiötä on pyrittävä selittämään muilla tavoin.
Masennus ja työkyky
Masennuksen oireet tunnistetaan nykyisin aikaisempaa paremmin eikä sairauteen aikaisemmin liitetty häpeän leima estä enää hoitoon hakeutumista. Lisäksi masennukseen tiedetään liittyvän aivo- ja ajattelutoimintojen heikentymistä jo varhaisessa vaiheessa. Tämä yhdistettynä työelämän kiivastahtisuuteen, lisääntyneisiin tehokkuusvaatimuksiin ja ”multitaskaukseen” saa helposti aikaan ristiriidan, jolloin lievänkään sairauden kanssa ei pysty jatkamaan työssä ja on jäätävä sairauslomalle.
Hoitosuosituksissa sanotaan kuitenkin, että lievässä masennuksessa ollaan yleensä työkykyisiä ja keskivaikeassakin vain harvoin työkyvyttömiä. Periaatteessa tämä pitääkin paikkaansa, mutta työkykyä arvioitaessa toimintakyky tulee aina suhteuttaa työn vaatimuksiin. Ketään ei voi automaattisesti pitää työkykyisenä tai työkyvyttömänä ilman huolellista arviointia mahdollisuuksien ja edellytysten tasapainosta.
Tarvitaan uusia näkökulmia
Jennie Nyman ja Sanna Nisula käsittelevät toimintaterapeutin mahdollisuuksia työkyvyn arvioinnissa artikkelissaan Kuntoutus-lehdessä 4/2021. Kirjoittajat esittelevät haastatteluun perustuvia uusia menetelmiä, jotka kattavat myös työssä koetun merkityksellisyyden sekä työhön paluuseen ja työssä jatkamiseen vaikuttavat työn psykososiaaliset tekijät. Lisäksi menetelmissä toimintaterapeutti arvioi havainnoimalla sekä työsuoritusta että työtehtävää.
Lepo on harvoissa sairauksissa näyttöön perustuvaa terapiaa. Työkyvyttömyydestä tiedetään, että pitkittynyt lepo suorastaan hankaloittaa työkyvyn palautumista. Siksi terapiaksi on valittava toiminta, johon myös työ kuuluu. Ei kuitenkaan mikä tahansa, vaan turvalliseksi räätälöity työ. Tähän tilanteeseen pääsemiseksi tarvitaan uudenlaisia työkaluja, joita toimintaterapeuteilla jo on. Olisivatko toimintaterapeutit seuraava asiantuntijaryhmä työterveyshuollossa, kun saamme näyttöä näiden menetelmien käyttökelpoisuudesta ja vaikuttavuudesta työhön paluun onnistumisessa?
Kirjoittaja
