Lainsäädäntö rajoittaa kuntoutuksen palveluvalikoimaa työterveyshuollossa

Työterveyshuollon palveluvalikoiman tulee kehittyä aidosti moniammatilliseksi. Silloin työterveyshuolto voi tarjota juuri sellaista tukea ja niitä palveluja, joita työkyvyn tukeminen vaatii.

Työterveys- ja perusterveydenhuollon palveluvalikoimat ovat erilaiset

Työterveyslaitoksen tutkimus- ja palvelukeskuksen johtajan Jorma Mäkitalon mukaan työterveyshuolto hoitaa todellisuudessa 1,5 miljoonan suomalaisen perusterveydenhuollon. HS:n artikkelissa todetaan, että työterveyshuolto huolehtii hoitoon pääsyn tasa-arvosta, koska työterveyshuollon asiakkaat pysyvät siellä, eivätkä kuormita perusterveydenhuoltoa.

Vertaus perusterveydenhuoltoon ontuu kuntoutuksen osalta. Perusterveydenhuollossa kuntoutuspalveluita tuottavien terveydenhuollon laillistettujen ammattihenkilöiden valikoima on laajempi kuin työterveyshuollossa. Kuntoutuksen asiantuntijoita ei myöskään aseteta lainsäädäntötasolla tärkeysjärjestykseen kuten työterveyshuollossa.

Työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon palveluvalikoimat ovat siis erilaiset. Vaikka työterveyshuollon väitetään huolehtivan hoitoon pääsyn tasa-arvosta, ihmiset eivät sieltäkään saa kaikkia niitä palveluita, joita he työkykynsä tukemiseksi tarvitsevat.

Laki ei mahdollista toimintaterapeutin asiantuntemuksen hyödyntämistä

Työterveyshuollosta ei tällä hetkellä saa toimintaterapeutin palveluja. Moni tarvitsisi niitä jo menetetyn työkykynsä tueksi tai ennaltaehkäisevästi. Työterveyshuoltolaki ja sairausvakuutuslaki eivät mahdollista toimintaterapeutin asiantuntemuksen hyödyntämistä eikä työnantaja saa siitä KELA-korvausta. Toimintaterapeutin osaamisen hyödyntäminen jää kokonaan työnantajan kustannettavaksi, ja siksi sitä ei juuri käytetä.

Toisaalta jonkun kustannettavaksi tulee myös se, että työntekijän työkyvyn rajoitteet ja sairauslomat pitkittyvät, koska hän ei saa tarvitsemaansa tukea.

Miksi toimintaterapeuttia pitäisi hyödyntää työterveyshuollossa?

Toimintaterapeutit käyttävät työkyvyn ja työssä vaadittavien taitojen arvioinnissa alan tutkijoiden kehittämiä arviointimenetelmiä. Ne soveltuvat laajasti erilaisille asiakasryhmille työhyvinvoinnin edistämisen, osatyökykyisen tukemisen ja työhön paluun yhteydessä.

AWP -menetelmällä arvioidaan työntekijän motorisia taitoja sekä prosessi- ja kommunikaatiotaitoja suhteessa työtehtävän vaatimuksiin. AWC -menetelmällä kuvaillaan työtehtävien luonnetta ja niitä taitoja, joita tehtävien tehokas ja tarkoituksenmukainen suorittaminen vaatii. WEIS -menetelmän avulla tunnistetaan niitä työympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka voivat edistää tai estää onnistuneiden työssä selviytymisen kokemusten syntymistä henkilöille, joiden fyysinen tai psykososiaalinen toimintakyky on alentunut. WRI-menetelmällä arvioidaan psykososiaalisten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden merkitystä asiakkaan mahdollisuuteen palata työhön.

Arviointien lisäksi toimintaterapeutin toteuttamalla interventiolla voidaan myös kohentaa työkykyä. Tutkimuksessa toimintaterapialla on todettu selvä vaikutus mm. työhön paluuseen, sairauslomapäivien vähenemiseen ja ammatilliseen kuntoutumiseen.

Työterveyshuollon palveluvalikoimaa tulee laajentaa

Työterveyshuollon on vastattava työntekijöiden työkyvyn tuen tarpeisiin. Kuten Akava terveyspoliittisessa ohjelmassaan totetaa, onnistuu tämä paremmin, jos palveluvalikoima on nykyistä laajempi. Työterveyshuoltoa tuleekin kehittää siten, että se tarjoaa moniammatillisesti kaikkien kuntoutusalan asiantuntijoiden, myös toimintaterapeuttien osaamista. Kun ihminen saa työkykynsä tueksi ne palvelut, joita hän tosiasiassa tarvitsee, hyöty näkyy sekä yhteiskunnallisella että yksilön tasolla.

Työkykyinen työntekijä pystyy osallistumaan yhteiskuntaan sekä itselleen merkitykselliseen arkeen, jonka yhtenä osa-alueena on mielekkään työn tekeminen.