Kuntoutus Akavan terveyspoliittisen ohjelman keskiössä

Akavan terveyspoliittinen ohjelma on kuntoutuksen asiantuntijoille miellyttävää luettavaa. Kolmikohtaisessa tavoiteohjelmassa kuntoutus on nostettu terveyspoliittisen ohjelman keskiöön yhdessä terveyden edistämisen, syrjäytymisen ehkäisyn sekä työ- ja toimintakyvyn tukemisen kanssa.

Akavan ohjelma tuo terveyspoliittisen keskustelun tähän päivään siirtämällä keskustelun painopisteet ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan. Terve ja työkykyinen Suomi, kuten ohjelman otsikko kuuluu, syntyy yksilön voimavarojen vahvistamisella, varhaisella tuella sekä kuntoutuspalvelujen oikea-aikaisuudella.

Akava on ainoa keskusjärjestö, joka nostaa kuntoutuksen terveyspoliittisen edunvalvonnan keskiöön. Ohjelma syntyi yhteistyössä akavalaisten liittojen kanssa. Akavalaisten liittojen jäsenistä yli 90 000 työskentelee sote-sektorilla, joten asiantuntemus terveyspoliittisen ohjelman taustalla on vahva.

Merkityksellinen elämä on enemmän kuin pelkkää pärjäämistä

Muutos keskusteluilmapiirissä on havaittavissa siinä, millä termeillä ja miten asioista puhutaan. Akavan terveyspoliittinen ohjelma tunnistaa, että hyvään työkykyyn ei tarvita täydellistä terveyttä. Työ itsessään lisää osallisuutta ja kokemus osallisuudesta tukee mielenterveyttä. Merkityksellinen ja toimiva arki luo hyvinvointia.

Haasteiden edessä ihmisen vahvuudet tulee tunnistaa ja niitä tulee edelleen vahvistaa, sekä tukea oman motivaation syntymistä. Jokaisella on oikeus toimintaan ja merkitykselliseen arkeen, joka on aina subjektiivinen kokemus. Merkityksellinen elämä on enemmän kuin pelkkää pärjäämistä.

Voimavarojen vahvistaminen ja syrjäytymisen ehkäisy on sijoittamista hyvinvointiyhteiskuntaan. Inhimillisen pääoman vahvistaminen jo varhaislapsuudessa on vaikuttavaa.

Terveyden edistäminen sekä sairauksien hoito ja kuntoutus vaativat palveluilta moniammatillisuutta ja sektorirajojen ylittämistä. Palvelujärjestelmää tulee kehittää tukemaan ihmisten osallisuutta, vahvuuksien tunnistamista ja aktiivisuutta oman terveytensä edistämisessä.

Toimivat kuntoutuspalvelut turvaavat toimintakyvyn palautumista ja ylläpitämistä. Ne tasoittavat erilaisten lähtökohtien eroja ja elämäntilanteista johtuvia riskejä.

Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemusta sekä henkilön kokemusta itsestään aktiivisena toimijana voidaan tukea ja vahvistaa toimintaterapia avulla. Akavan terveyspoliittinen ohjelma tukee myös toimintaterapeuttien työtä, kun toimintakyky nähdään ohjelmassa ICF-luokituksen mukaisesti moniulotteisena asiana, jossa yksilön ja ympäristön välinen vuorovaikutus korostuu.

Teoilla tavoitteeseen

Akavan terveyspoliittinen ohjelma keskittyy niihin politiikkatoimiin, jotka liittyvät erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään. Jotta kuntoutuksen yhteiskunnallinen hyöty saadaan täysimääräisesti käyttöön, edellyttää se seuraavia toimenpiteitä:

• Kuntoutuksen kokonaismenot on pystyttävä arvioimaan luotettavasti. Tämä edellyttää, että ISCO-ammattiluokitus tunnistaa kaikki kuntoutuksen ammatit. Tällä hetkellä näin ei ole. Toimintaterapeutit kuuluvat kansainvälisen työjärjestön ILO:n luokituksessa “Muut luokittelemattomat terveydenhuollon ammattihenkilöt” -kategoriaan. Tämä rajoittaa toimintaterapeuttien työn tunnistamista ja kuntoutusmenojen arviointia.
• Työterveyshuollon moniammatillisuutta tulee laajentaa. Työterveyshuollon tulee kattaa kaikkien kuntoutuksen asiantuntijoiden, myös toimintaterapeutin palvelut. Nykyinen työterveyshuollon ammattihenkilö-asiantuntija -jaottelu ei riittävästi tue moniammatillisen kuntoutuksen toteutumista. Se tulee purkaa tai muulla tavoin perusteellisesti uudistaa.
• Kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille, myös kuntoutuksen asiantuntijoille, tulee taata tasavertainen mahdollisuus tieteelliseen tutkimukseen perehtymiseen. Pääsy tietoon tulee mahdollistaa kansallisesti, kuten esimerkiksi Norjan Helsebiblioteket –mallissa. Suomessa pääsy tieteellisen tutkimuksen tietokantoihin riippuu työnantajasta. Kattava pääsy kuntoutuksen alan tieteellisiin julkaisuihin on usein mahdollista vain yliopistosairaaloissa.