Toimintaterapeutti-lehti | Huikea polku ensimmäiseksi toimintaterapeuttien opettajaksi

Julkaistu 2.4.2025

Oxford, Glasgow, Fulbright-stipendi. Invalidisäätiö, ammattikasvatushallitus ja valtava innostus. Sekä tietenkin valovoimainen Eyvor Ekman. Nämä kaikki ovat paikkoja, asioita ja ihmisiä, jotka tekivät Etel Valtasaaresta Suomen ensimmäisen toimintaterapeuttien opettajan vuonna 1972.

Etel Valtasaari kouluttautui 60-luvun alussa lastenhoitajaksi.

”Valmistumisen jälkeen mietin, mitäs sitten tekisi ja kuulin Eyvor Ekmanilta toimintaterapiasta. Hän oli kouluttautunut Lontoossa ja kannusti minua opiskelemaan”.

Valtasaari kävi Invalidisäätiössä tutustumassa toimintaterapiaan ja innostui siitä. Hän lähtikin opiskelemaan Oxfordiin ja valmistui vuonna 1966. Koulutus kesti kolme vuotta ja sisälsi teorian lisäksi paljon käytännön harjoittelua.

”Tein yhden harjoittelustani kuntoutussairaalassa, joka oli erikoistunut pyörätuolipotilaiden hoitoon. Siellä ymmärsin, mikä merkitys liikunnalla ja urheilulla on kuntoutumisessa. Veimme potilaita tutustumaan arkielämän asioihin. Ajatuksena oli, ettei elämä saa pysähtyä vammautumiseen”.

Uusi koulutus tarvitsee opettajia

Suomeen palattuaan Valtasaari ja muut ensimmäiset toimintaterapeutit veivät aktiivisesti eteenpäin tietoa alasta ja saivat lisättyä kiinnostusta sitä kohtaan. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa silloinen Ammattikasvatushallitus halusikin aloittaa toimintaterapeuttikoulutuksen, mutta ongelmana oli, ettei päteviä opettajia ollut koko maassa. Niinpä Valtasaari lähti kouluttautumaan toimintaterapian opettajaksi Glasgow’hun Skotlantiin.

”Koulun johtaja Doris Sym kävi WHO:n matkalla tutustumassa Suomen toimintaterapeuttikoulutukseen ja lupasi koulutuspaikan Glasgowsta. Hän halusi, että menen ennen koulun alkamista Skotlantiin tutustumaan psykiatrisen ja kuntouttavan sairaalan toimintaan. Hänelle oli tärkeää, että ymmärrän paremmin sitä maailmaa, minne olen menossa.”

Valtasaari valmistui Glasgowsta vuonna 1972 ja aloitti heti opettajana Helsingin Sairaanhoito-oppilaitoksessa.

”Otin opinto-ohjelmaan mallia Glasgowsta. Kirjallisuutta oli vähän, joten omat luentomuistiinpanoni olivat aktiivisessa käytössä. Glasgowssa olin ystävystynyt Uudesta-Seelannista kotoisin olevaan Mary Anne Boydin kanssa. Hänkin tuli Suomeen puoleksi vuodeksi auttamaan opetusohjelman tekemisessä. Vähitellen keräsin kirjallisuutta erilaisista toimintaterapian osa-alueista”.

Fulbright-stipendillä Yhdysvaltoihin

Toimintaterapiaopiskelijoiden harjoittelupaikkojen saaminen ei ollut aluksi helppoa.

”Moni teki harjoittelunsa Rinnekodissa ja Invalidisäätiössä, joissa toimintaterapiaa oli jo aloiteltu. Harjoittelupaikkoja järjestettiin myös Skotlannista ja Ruotsista. Ensimmäisten opiskelijaryhmien opintoihin kuului pakollisena yksi kolmen kuukauden harjoittelu ulkomailla”.

Parin vuoden kuluttua Valtasaari pääsi laajentamaan osaamistaan Yhdysvaltoihin. Hän sai Fulbright-stipendin, jonka avulla Valtasaari tutustui alan koulutukseen USA:ssa.

”Asuin kolme kuukautta San Franciscossa ja kiersin eri puolilla Yhdysvaltoja tutustumassa niissä annettavaan koulutukseen. Fulbright vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että toimintaterapian on oltava näyttöön perustuvaa ja tutkimuksella on merkittävä rooli siinä.”

Teksti ja kuva: Anna Niemelä / Wise Words