Toimintaterapeuteista tuli järjestöpolitiikan pelinappuloita Helsingissä

Julkaistu 4.4.2019

Helsingin kaupungin palveluksessa työskentelee eri toimialoilla noin sata toimintaterapeuttia. Palkkoihin on vuosien varrella syntynyt ja kertynyt monenlaisia epäkohtia. Odotukset olivatkin kovat, kun kaupunki lupasi ennen paikallisten järjestelyerien jakoa viime syksynä, että eriä kohdennetaan tällä kertaa juuri palkkaepäkohtien korjaamiseen.

– Odotimme tältä jakokierrokselta paljon jo siksi, että paikallisia järjestelyeriä ei ole ollut vuosiin jaossa. Ainahan rahaa on vähän ja ottajia paljon, mutta kaupungin viralliset linjaukset viittasivat siihen, että toimintaterapeuteillekin on korotuksia tiedossa, kertoo sote-toimialan JUKOlainen pääluottamusmies Marja Nikkola.

Nikkola on itse toimintaterapeutti ja tuntee alan palkkarakenteen perusteellisesti. Hän myös osallistui järjestelyeräneuvotteluihin työntekijöiden edustajana – mutta neuvottelujen kulku jäi hänen mieleensä isoksi kysymysmerkiksi. Prosessi näyttäytyi eräänlaisena paikallisen sopimisen irvikuvana, jossa pääasiat oli sovittu ennen yhteiseen pöytään istumista.

–Neuvottelut käytiin hyvin pitkälle kaupunginkansliassa, ja toimialojen työnantajilta oli pyydetty kesän aikana ehdotuksia järjestelyerän kohdentamiseksi. Siinä vaiheessa, kun me pääluottamusmiehet pääsimme mukaan neuvotteluihin, kaupungin ylin virkamies- ja poliittinen johto oli kuitenkin jo linjannut kohderyhmiksi suuret ammattiryhmät kotihoidosta, sosiaalityöstä ja varhaiskasvatuksesta. Toimialalla jäi neuvoteltavaksi ainoastaan kohdennusten hienosäätö.

Sote-toimialan työnantaja esitti korotuksia

Heti neuvottelujen alussa oli selvää, että sote-puolen työnantaja esitti korotuksia Helsingin sairaalan toimintaterapeuteille.

– Heidän palkkansa on selvässä kuopassa, sillä kuuden vuoden takaisen virastojen yhdistymisen jälkeen samassa virastossa työskentelevillä sosiaalipuolen toimintaterapeuteilla on ollut 50,81 euroa parempi kuukausipalkka kuin terveysaseman toimintaterapeuteilla, Nikkola kertoo.

Työnantaja ehdottikin palkkakuopassa oleville sairaalan toimintaterapeuteille 58 euron harmonisointikorotuksia ja esimiehille vähän suurempia.

– Muut työntekijäjärjestöt olivat kuitenkin sitä mieltä, että toimintaterapeutit eivät kuulu korotuslistalle ollenkaan. Neuvottelimme moneen kertaan ja työnantaja haki tosissaan yksimielisyyttä. Toimintaterapeuteista tuli lopulta vaa’ankieli ja työnantaja veti ehdotuksensa pois. Kun viimeisessä pöydässä jäi vähän ylimääräistä rahaa, lopulta ne, joille ehdotettiin alun perin 58 euron korotusta, saivat 30 euroa.

Kotihoidossa kolmekymppiä kaikille

Vain kotihoidossa palkankorotukset kohdennettiin koko henkilöstölle.

– Tässä yhteydessä kotihoidon kaikki yhdeksän toimintaterapeuttia saivat kolmenkympin korotuksen niin sanotusta ylimääräisestä rahasta, jota ei pystytty kohdentamaan kotihoidon puolella mihinkään muualle. Tämän vuoden alussa kolmenkympin korotuksen sai siis kaikkiaan 43 toimintaterapeuttia – ja tässä oli kaikki, mitä meille jäi kierroksesta käteen.

Psykiatrisissa sairaaloissa ja poliklinikoilla sekä vammaispalveluissa, apuvälinepalveluissa ja asumisyksiköissä työskentelevät toimintaterapeutit jäivät ilman korotuksia. Monipuolisissa palvelukeskuksissa työskentelevien palkka on ollut 50,81 euroa parempi kuin muilla saman toimialan sisällä.

– Nyt erotus on 20 euroa edelleen heidän hyväkseen, Marja Nikkola sanoo.

Järjestöpolitiikka kaatoi korotukset

Toimintaterapeuttien oikeudenmukaiset palkankorotukset kaatuivat siis muiden työntekijäryhmien vastustukseen eivätkä suinkaan työnantajan torppaukseen. Neuvotteluprosessiin tuli ikävä sivumaku eri ammattiryhmien keskinäisestä kilpailuasetelmasta.

Helsingin kaupungilla työskentelevät toimintaterapeutit ovat pääluottamusmies Marja Nikkolan mukaan valtavan pettyneitä järjestelyeräratkaisuun.

– Kyse ei ole siitä, etteikö toimintaterapeuttien työtä arvostettaisi Helsingissä. Meille on tullut selväksi, että esimiehet ymmärtävät työn arvon ja myös ilmaisevat sen. Nyt korotukset kohdennettiin pääasiassa ammattiryhmille, joilla on rekrytointivaikeuksia. Herää kuitenkin kysymys, milloin on pienten ammattiryhmien vuoro. Meidän kanssamme sitä miettivät yhtä lailla esimerkiksi fysioterapeutit ja ravitsemusterapeutit.

Erityisen neuvottomaksi Nikkola tuntee itsensä nykyisen neuvottelujärjestelmän pelinappulana.

– Helsingissä tehdyn johtamisuudistuksen jälkeen päätöksenteko palkoista on siirtynyt niin ylös kaupungin hierarkiassa, että toimialajohtajilla ei entiseen tapaan ole siihen enää sananvaltaa. Tuntuu toivottomalta, miten palkkoja ylipäänsä pystyy korottamaan. Ainoa keino taitaa jatkossa olla kaupungin virkamiesjohtoon ja poliitikkoihin vaikuttaminen.

Oikeudenmukaisuus ja järki puuttuivat

Toimintaterapeuttiliiton puheenjohtaja Kristina Holmberg toteaa, että liitolle jäi Helsingin neuvottelukierroksesta päällimmäiseksi tyrmistys. Se ei ole hyvä pohja tulevan valtakunnallisen neuvottelukierroksen valmistelulle.

– Paikallisen sopimisen piti tuoda neuvotteluihin oikeudenmukaisuutta ja järkeä, mutta nyt kummastakaan ei ollut tietoakaan. Helsinki kohteli eriarvoisesti kuntoutuksen asiantuntijoita suhteessa hoitohenkilökuntaan kotona asumista tukevissa palveluissa, Holmberg toteaa.

Hän pitää ymmärrettävänä sitä, että rahaa on aina rajallinen määrä ja johonkin rajat on vedettävä. – Tällä kertaa rajanveto ei ollut kuitenkaan perusteltu. Myöskään neuvottelutapa ei herätä luottamusta.

Tehokkaita toimintamalleja ei tuettu

Puheenjohtaja Kristina Holmberg muistuttaa, että kyse on matalapalkka-alasta: korkeakoulutettujen kuntoutuksen asiantuntijoiden keskiansio on 2 400 euroa kuukaudessa. Työlle on yhä enemmän kysyntää ja tekijöitä monin paikoin liian vähän. Toimintaterapeutit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, ja osaamisen arvostamisen tulee näkyä palkassa.

– Päätöstä on vaikea ymmärtää myös sitä taustaa vasten, että palkkaratkaisuissa tulee tukea yhteiskunnallisesti tehokkaita toimintamalleja. Toimintaterapeutin ohjaama arkikuntoutus eli pohjoismainen kotikuntoutusmalli on tutkitusti kustannusvaikuttavampaa kuin tavanomainen ikäihmisen kotihoito ja usein asiakkaan kannalta myös inhimillisin vaihtoehto. Miksi palkoista neuvotelleet tahot eivät panneet Helsingissä tälle mitään painoa? Holmberg kysyy.

Noin puolet toimintaterapeuteista työskentelee kunta-alalla, ja Holmbergin mukaan Toimintaterapeuttiliitto selvittää nyt tarkasti toimintaterapeuttien järjestelyerätilanteen paitsi Helsingissä myös muualla Suomessa.

Perusteina palkkaerot ja rekrytointihaasteet

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen henkilöstö- ja kehittämispäällikkö Sari Kuoppamäki kertoo, että järjestelyeräneuvotteluissa palkankorotukset kohdennettiin KVTES:n mukaisesti tehtäviin, joissa oli perusteettomia palkkaeroja sekä ammattiryhmille, joissa on suuria rekrytointihaasteita.

Hän myös muistuttaa, että neuvotteluprosessi todella oli erilainen kuin aiemmin.
– Neuvottelut eri henkilöstöryhmille jaettavasta järjestelyerän euroraamista käytiin kaupunkitasolla. Täsmentävät neuvottelut käytiin toimialoilla, Kuoppamäki kertoo.

Kaupungin edustajat lohduttavat osaa ilman järjestelyeriä jääneistä ammattiryhmistä sillä, että lisää korotuksia on luvassa kaupungin oman palkkaohjelman kautta ensi syksynä. Lista on ennalta lukkoon lyöty, ja siltä puuttuvat toimintaterapeutit.

Entä millaisia terveisiä haluatte lähettää Helsingin kaupungin toimintaterapeuteille?
– Helsingin kaupungin oman palkkakehityssuunnitelman toteutus jatkuu tulevina vuosina ja tällöin palkankorotuksia kohdentuu myös sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstölle. Lisäksi on mahdollista, että seuraaviin työ- ja virkaehtosopimuksiin sisältyy järjestelyeriä, Sari Kuoppamäki toteaa.