TOImintaterapeutti-lehti | Ennen kaikkea toimintaterapeutti

Julkaistu 23.1.2023

Juttu on julkaistu alun perin TOImintaterapeutti-printtilehdessä 4/2022.

Ihmisten arjen asiantuntijoita – siis toimintaterapeutteja – tarvitaan asiakastyön lisäksi entistä enemmän sinne, missä päivittäisiä palveluita suunnitellaan ja kehitetään. Näin ajattelee vastikään valittu vuoden toimintaterapeutti 2022, Piia Niilola.

Esimerkki digituen ja digitalisaation kehittämisen paikasta on Digi- ja väestötietovirasto. Siellä Niilola on työskennellyt digituen erityisasiantuntijana kuluvan vuoden alusta lähtien. Digi- ja väestötietovirasto edistää yhteiskunnan digitalisaatiota ja tarjoaa esimerkiksi ihmisen elämäntapahtumiin liittyvät viralliset palvelut. Viime puolen vuoden aikan Niilola on muun muassa kehittänyt nuorten digitaalista asiointia Kelan kanssa.

Suunnittelijoiden ja kehittäjien moninaisuus heijastuu vahvasti lopputuotteeseen eli ihmisten käyttämiin palveluihin, Niilola toteaa. Erityisesti toimintaterapeuteilla on hyvä käsitys siitä, miten moninaisia ihmiset ja heidän arkensa ovat.

– Jos toimintoja ja palveluita suunnittelee vain pari näppärää insinööriä ja hallintotieteilijää, ymmärrys ihmisten arjesta voi jäädä vajaaksi.

Toimintaterapeuttien ydinosaaminen, kuten toiminnan analyysi ja arjen asiantuntijuus, on ollut tärkeä työväline monipuolisen uran erityisesti kehittämistyön parissa tehneelle Niilolalle. Myös nykyisessä työssään digituen erityisasiantuntijana hän toimii arkisten toimintojen ymmärtämisen ja sujuvoittamisen keskiössä. Työssään Niilola hyödyntää toimintaterapeuttien ydinosaamista rakentamalla yhteiskuntaa, joka huomioi jokaisen yksilön tarpeet.

Kysymyksen siitä, missä kaikkialla toimintaterapeutit voisivat hyödyntää ammatillista osaamistaan perinteisen asiakastyön lisäksi, Niilola kääntää nopeasti toisinpäin:

– Missä sitä ei voisi hyödyntää? Meidän asiantuntijuudellemme on käyttöä kaikkialla, missä on kysymys arjen asiantuntijuudesta. Me toimintaterapeutit olemme tosi hyviä verkostoitumaan ja kokoamaan yhteen eri näkökulmia, mikä on iso rikkaus.

Kehittäminen perusluonteenlaatuna

Tietojenkäsittelytieteen ammattilainen. Esimerkiksi sellainen Niilolasta olisi saattanut tulla, jos hän olisi käynyt koulunsa aikana, jolloin tyttöjä olisi tuettu kohti teknisiä urapolkuja.

Ensimmäisen tietokoneensa Niilola sai 15-vuotiaana. Hän kuvailee itseään “umpinörtiksi”, joka haluaa ottaa asioista selvää.

– Rakastan oppia uutta ja olla väärässä.

Niilolan 15 vuotta kestänyt urapolku on vienyt teknisten kysymysten ääreen lopulta toista reittiä: Malmin sairaalan perusterveydenhuollon kuntoutusyksikön kautta Digiosallisuutta asunnottomille -hankkeeseen ja sieltä edelleen nykyiseen tehtävään digituen erityisasiantuntijaksi.

Työuransa ensimmäiset neljä vuotta Malmin sairaalassa Niilola nimeää tähänastisen uransa tärkeimmäksi oppikouluksi. Tuolloin hän pääsi arvioimaan järjestelmien toimivuutta sekä asiakkaan että palvelun järjestäjän näkökulmasta.

Jatkuvasti kiihtyvän digimurroksen keskellä Niilola huomasi pian pohtivansa, miten sekä asiakkaat että ammattilaiset voisivat toimia sähköisissä ympäristöissä ja hyödyntää tekniikkaa mahdollisimman vaivattomasti.

Kehittäjää Niilolan ei ole tarvinnut pakottaa itsestään esille koskaan. Hänen polkunsa kehittämistehtäviin alkoi varhain.

– Ehdin olla aikoinaan Malmilla töissä muutaman kuukauden, ennen kuin olin mukana jossain kehitysprojektissa, hän sanoo ja nauraa.

– Olen loputtoman utelias ja ahkera kysymään, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla ja voisiko sen tehdä paremmin. Se on perusluonteenlaatuni.

Tällä hetkellä Niilola opiskelee työn ohella sosiaali- ja terveysalan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ja seuraava opinpolku on jo mielessä.

– Kun saan päättötyön tehtyä, haluaisin alkaa lukea tulevaisuudentutkimusta. Olen kiinnostunut siitä, miten muuttuvassa yhteiskunnassa pitäisi tarkastella yksilöä, yhteiskuntaa ja niiden välisiä suhteita. Tämä liittyy myös koneen ja ihmisen vuorovaikutukseen ja siihen, miten voimme tehdä digipalveluista nykyistä inhimillisempiä.

Verkosto vahvisti identiteettiä

Niilolan ensimmäinen työpaikka Malmin sairaalassa on tähän mennessä ainoa, jossa hän on työskennellyt toimintaterapeutin nimikkeellä. Myöhemmin hänen titteleitään ovat olleet esimerkiksi ohjaaja, projektityöntekijä ja projektipäällikkö.

Tähän liittyy myös ammatti-identiteettiä koskeva kriisi, jonka Niilola kävi läpi muutamia vuosia sitten: onko silloin toimintaterapeutti vai jotain ihan muuta, jos työskentelee esimerkiksi ohjaajana asumis- tai päihdepalveluissa?

Pohdintojen keskellä Niilola päätti perustaa verkoston yhdessä samankaltaisissa tehtävissä työskentelevien toimintaterapeuttien kanssa. Dialogi kollegojen kanssa auttoi hahmottamaan, miten toimintaterapeutin näkökulma asioihin eroaa esimerkiksi sosiaalialan ammattilaisista.

– Kriisi oli tarpeellinen, koska sen jälkeen olen ollut aina ylpeästi nimenomaan toimintaterapeutti.

MOHO-malli sopii myös virastoon

Työskennellessään valtion virastossa Niilola on löytänyt itsestään uuden puolen: intohimon tarkasti säänneltyyn organisaatioon.

– Olen outo ja rakastan byrokratiaa! Byrokratialla Niilola viittaa rakenteisiin ja sääntöihin, jotka raamittavat hallinnon toimintaa.

Pelkkää byrokratiaa virastotyö ei kuitenkaan ole. Toiminterapeuttiset opit kulkevat tiiviisti mukana työn arjessa. Toisinaan tämä näkyy yllättävänkin konkreettisesti.

Kun Niilola aikoinaan jätti sairaalatyön, hän vitsaili, että MOHO-mallille tuskin olisi jatkossa paljonkaan käyttöä. Toisin kävi.

Digi- ja väestötietovirastossa valmisteltiin syksyllä digitaitokartoitusta. Kartoituksessa todettiin, että rohkeus kokeilla uutta vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu digimahdollisuuksiin.

– Tajusin, että digitaitojen äärellä meidän pitää pysähtyä ihmisen motivaation äärelle. Siinä sitten kaivoin esiin MOHOn ja vanhat muistiinpanot ja tein diasarjan, jossa teoreettiset mallit kohtaavat digitaalisen asioinnin, Niilola kertoo.

Kohti entistä parempaa moninaisuuden huomiointia

Toimintaterapeutin osaaminen on jatkuvasti läsnä tavassa, jolla Niilola tarkastelee asioita ja maailmaa. Toimintaterapeutille on luontevaa pohtia esimerkiksi palvelujen toimivuutta sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla on toimintakyvyn rajoitteita.

– Järjestelmä rakentaa hirveän helposti keskivertoihmisen, jonka hyvä arki määritellään tilastojen kautta. Me kaikki olemme kuitenkin yksilöitä. Toimintaterapeutti osaa kartoittaa ihmisen arjen ja näkee, mikä saa yksilön syttymään ja motivoitumaan esimerkiksi vapaa-ajan toimintaan tai digiasiointiin.

Digi- ja väestötietovirastossa tehdään paljon digituen kehittämis- ja verkostotyötä. Yhteistyössä verkostojen kanssa on koottu viime aikoina muun muassa digituen ekosysteemiä, jota varten on kartoitettu kaikkia niitä toimijoita, joilta ihmiset hakevat ja saavat digitukea.

Kehittämistyön asiantuntijoihin voi kuulua esimerkiksi ihmisiä, joilla on näkövamma tai muita toiminnan rajoitteita.

– Tekemässämme kehittämistyössä on olennaista osata ottaa huomioon ihmisten tarpeiden ja arjen moninaisuus. Ettei vaan tehdä klassista virhettä, jossa esimerkiksi vammattomat tai hyväosaiset suunnittelevat palveluja toisilleen.

“Jokainen tarvitsee digitukea”

On selvää, että digitaalisuus ja digipalvelut ovat tulleet jäädäkseen yhteiskuntaan. Siksi on välttämätöntä, että jokaisella on mahdollisuus käyttää digipalveluita yhdenvertaisesti.

– Ei kukaan meistä halua lisää pelkkää digitukea tai -opastusta. Haluamme sujuvat palvelut, joita jokainen pystyy käyttämään, ja uskon, että toimintaterapeuttien osaaminen on tämän tavoitteen saavuttamisessa tärkeää, Niilola toteaa.

Jonkinlaista tukea ja apua ihmiset tulevat todennäköisesti tarvitsemaan digiasioissa aina, sillä digitalisaatio kehittyy jatkuvasti.

– Jokainen meistä tarvitsee digitukea. Ei ole olemassa sellaista gurua, joka selviäisi yksin kaikesta.

Digirohkeus on keskeinen asia, kun ihmiset ja yhteiskunta kohtaavat jatkuvasti muuttuvia palveluita. Tämä oli päälöydös digitaitoraportissa, jonka Digi- ja väestötietovirasto julkaisi joulukuun alussa. Tarvitsemme kykyä, tahtoa ja motivaatiota kohdata jatkuvasti muuttuvat palvelut ympärillämme. Toisaalta tarvitsemme myös rohkeutta kritisoida ja parantaa niitä asioita, jotka eivät toimi.

Digitaalisuus on Niilolan mielestä ennen kaikkea mahdollistaja, ei itseisarvo. Digiratkaisujen tehtävä on sujuvoittaa arkea. Kun arki alkaa hankaloitua, jossain on menty metsään.

– Niissäkin tapauksissa kyse on oppimisprosesseista. Meidän täytyy olla valmiita oppimaan ja ottaa kaikki mukaan kehitykseen, kukin kykyjensä ja tarpeidensa mukaisesti.

Helppokäyttöiset ja aidosti saavutettavat digipalvelut toteuttavat yhdenvertaisuutta. Lisäksi ne tukevat turvallisuutta, Niilola huomauttaa.

– Arkinen digiturvallisuus lähtee ihmisestä itsestään, ja me itse olemme oman arkemme suurin turva ja uhka. Kun palvelumme toimivat ihmiskeskeisesti ja ovat selkeitä, osaamme toimia niissä turvallisemmin.

”Anna intohimon ohjata”

Toimintaterapian opiskelijoita Niilola kehottaa etsimään rohkeasti ja ennakkoluulottomasti omaa paikkaansa. Hän toivoo, että hänen saamansa Vuoden toimintaterapeutti -tunnustus sytyttää kiinnostuksen kipinän kaikille niille toimintaterapeuteille, jotka voisivat kuvitella työskentelevänsä esimerkiksi hänen tapaansa virkahenkilönä.

– Ruokkikaa sitä, mihin intohimonne ja kiinnostuksenne ajaa teitä. Voitte päätyä urapoluille, jotka ovat kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavia.

Intohimo voi löytyä monesta paikasta. Monelle tuo paikka on arjen kliininen asiakastyö.

– Se on aivan yhtä arvokasta! Maailma pyörtyisi ja varsinaiset työt jäisivät tekemättä, jos kaikki olisivat tällaisia propellipäitä ja keksisivät jatkuvasti uutta, Niilola toteaa ja nauraa.

Kuka?

• Piia Niilola, digituen erityisasiantuntija ja vuoden toimintaterapeutti 2022

• Valmistunut toimintaterapeutiksi vuonna 2007 Stadiasta (nyk. Metropolia). Opiskelee sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkintoa Metropoliassa.

• 40-vuotias

• Asuu Helsingissä puolisonsa sekä kahden lapsensa kanssa. Kehitysvammaisen esikoislapsen omaishoitaja.

• Harrastaa konsolipelaamista, leffoja, lukemista, lenkkejä perheen koiran kanssa ja ruuhkavuosien äärellä selviytymistä.

Toimintaterapeuttiliitto jakaa vuosittain Vuoden toimintaterapeutti -kunniamaininnan toimintaterapeutille, joka on edistänyt toimintaterapian ydintehtävän toteutumista ja omalla toiminnallaan vahvistanut toimintaterapian asemaa yhteiskunnassa joko alueellisesti tai valtakunnallisesti.